Miksi Ranskan paidasta on tullut lasten suosikki Suomessa
Sininen, valkoinen ja punainen. Mutta jotenkin eri tavalla kuin omassa lipussamme. Ranskan maajoukkueen pelipaita on viime vuosina noussut yhdeksi halutuimmista lasten keskuudessa – ei vain täällä, vaan ympäri Eurooppaa. Ja kyllä, myös Suomessa. Naapurini kymmenvuotias haluaa nimenomaan sen sinisen paidan. Ei keltaista, ei oranssia, ei edes sitä perinteistä valkoista. Sinistä. Kun kysyin miksi, hän sanoi: "Kylian Mbappé." Se oli koko vastaus.
Totta puhuen, Mbappé on ilmiö. Lapset seuraavat hänen jokaista liikettään, jokaista maalia, jokaista hymyä. Mutta Ranskassa on paljon muutakin. Heillä on nyt valtava määrä nuoria tähtiä, jotka näyttävät siltä, että he oikeasti nauttivat pelaamisesta. Aurélien Tchouaméni, Eduardo Camavinga, ja tietysti Ousmane Dembélé. Nämä nimet eivät ole enää vain aikuisten juttu – kolmannen luokan oppilaat lausuvat ne sujuvammin kuin oman naapurinsa nimen.
Ja sitten on se paita. Ranskan peliasu on erilainen kuin monien muiden. Siinä on tyyliä, mutta ei liikaa. Kettukarkkiraidat? Ne ovat tulleet jäädäkseen. Se pieni kukko rinnassa – moni lapsi luulee sitä kanaksi, mutta se on vain söpömpää. Pointti on se, että Ranskan paita näyttää hyvältä, tuntuu hyvältä, ja ennen kaikkea se on nyt "se juttu".
Isäni puolesta puhun monien vanhempien kanssa, jotka miettivät samoja asioita. Miten saan lapselleni paidan, jossa on oikeat värit ja oikea fiilis, mutta maksamatta omaisuutta? Lapset kasvavat. Yhtenä viikkona maatti 128 on täydellinen, ja kahdeksan viikon päästä lapsi näyttää siltä, kuin olisi lainannut pikkusiskonsa paitaa. Tähän päälle vielä kaikki ne naarmut, ruohotahrat ja mustikat kesäjalkapalloleiriltä.
Yksi ystäväni kertoi ostaneensa pojalleen virallisen Ranskan paidan viime vuonna. Se maksoi melkein sata euroa. Kesän jälkeen se näytti siltä, kuin sillä olisi pelattu sekä futista että sählyä samanaikaisesti. Ja koko oli jo pieni. Pojan onni oli kuitenkin valtava – sitä ei voi kieltää. Mutta kysymys kuuluu: olisiko onni ollut yhtä suuri, jos paita olisi maksanut kolmanneksen? Todennäköisesti kyllä.
Koska lapsille se ei ole rahasta kiinni. Se on siitä, että saavat kulkea pitkin pihaa ja tuntea olevansa Kylian. Se on siitä, että paita vaihdetaan päälle koulun jälkeen, ennen kuin edes läksyt on tehty. Se on siitä, että paidan selässä lukee oma nimi, ei vain jonkun muun. Ja juuri siinä kohtaa vanhemmat alkavat miettiä fiksuja vaihtoehtoja. Pitääkö sen paidan olla täydellisen virallinen? Saako se olla vähän erilainen, kunhan värit ja fiilis ovat kohdillaan?
Ranskan maajoukkueella on edessään mielenkiintoiset vuodet. Heillä on joukkue, joka pystyy mihin vain. Ja tämä tarkoittaa sitä, että lapset innostuvat yhä enemmän. Jokainen iso ottelu, kuten EM-kisat tai MM-kisat, tuo uusia faneja. Piha- ja kenttäpeleissä näkee yhä useammin sen sinisen paidan. Ja koska lapset vaihtavat suosikkipelaajiaan kuin sukkia – yksi viikko se on Griezmann, toinen viikko Thuram – on järkevää, että paidan taakse voi laittaa oman nimen. Niin se pysyy ajankohtaisena.
Silloin moni päätyy hakemaan sellaista, mikä kestää ja näyttää hyvältä. Ei tarvitse olla täydellinen kopio jostain kaupan hyllyltä. Riittää, että pieni jalkapalloilija on tyytyväinen. Koska totuus on se, että lapset eivät vertaa saumojen tarkkuutta tai logon sijaintia. He vertaavat sitä, saako paitaa pitää koulussa, ja näyttääkö kaverit vihreältä kateudesta.
Niinpä kun törmäät etsinnöissäsi termiin Ranska Jalkapallo paita lapsille, muista että se on enemmän kuin tuote. Se on ajatus. Ajatus siitä, että lapsi saa kokea olevansa osa jotain suurempaa, vaikka vain omassa pienessä maailmassaan. Ja se on hienoa. Se on oikeastaan koko jutun ydin – se ilo, kun lapsi juoksee ulos sinisessä paidassa ja huutaa "GOAL" ennen kuin on edes potkaissut palloa.
Jos sinulla on siis pussa jalkapallofani kotona, joka haaveilee Ranskan paidasta, älä pelästy. Ratkaisu on lähempänä kuin luulet. Värit kohdilleen, joku hauska nimi taakse, ja materiaali joka kestää hiekkaa ja sadetta. Kyllä se siitä. Ja se pieni hymy paidan saatuaan – se on se juttu, josta jää pitkä muisto. Sinisestä, valkoisesta ja punaisesta. Mutta erityisesti sinisestä.
